Hyvinvointialueiden talous

Marin-Saarikon valmistelema sote-esitys tuotiin eduskuntaan joulukuussa 2020. Marinin hallituksen esitys oli massiivinen kokonaisuus ja sen hallitseminen laskukaavoineen on haastavaa.

Esityksestä käy ilmi silloisten hallituskumppaneiden työnjako. Keskusta sai kaipaamansa hallintohimmelin ja SDP julkisen palvelun järjestämisvastuun, joka tarkoitti ideologisin perustein tehtyä kokonaisulkoistusten lopettamista. 

Käytännössä luotiin keskustan vaatimuksesta merkittäviä kustannuksia aiheuttava uusi byrokratian taso ja kokonaisulkoistusten lopettaminen johti puolestaan vuokratyövoiman käytön sekä kustannustason merkittävään kasvuun, koska palveluiden järjestämisen kannalta tarvittavia ammattilaisia ei saatu rekrytoitua hyvinvointialueiden omille palkkalistoille. 

Kun sote-uudistuksen sisällön sanelivat käytännön tarpeiden sijasta ideologiset valinnat, taisivat ammattilaisten riittävyys sekä kustannukset unohtua. 

Lakiin on kirjattu laskennallinen rahoitusmalli ja siirtymätasaus. Alueiden budjettialijäämiä ja siirtymätasausta vertailemalla selviää, että hanketta on edistetty aivan väärillä oletuksilla kustannuksista, heikosti tehdyillä vaikutusarvioineilla ja tuotu esitys eduskuntaan puutteellisin talouslaskelmin. Tämän tekijät eivät nyt joudu kantamaan poliittista vastuuta luomastaan rakennelmasta, vaan sen tekee nykyinen hallitus.

Nyt ollaan tilanteessa, ainakin yksi arviointimenettelyn kriteeri on täyttymässä kaikilla hyvinvointialueilla. Hyvinvointialueiden saama valtion rahoitus on yleiskatteista. Hyvinvointialueet voivat siis päättää itse siitä, miten ja mihin rahat käytetään. 

Rahoitus on myös laskennallista. Laskentamallissa otetaan huomioon useita kriteerejä, joita painotetaan rahoituslaissa määritellyillä osuuksilla: 

• hyvinvointialueiden asukasmäärä 
• sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarvetta kuvaavat tekijät, 
• alueellisia olosuhteita kuvaaviin tekijät, 
  • kaksikielisyys, 
  • vieraskielisyys 
  • saamenkielisyys 
  • asukastiheys ja 
  • saaristoisuus. 

Lisäksi osa rahoituksesta määräytyy hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kriteerin perusteella. Pelastustoimen rahoitukseen vaikuttavat lisäksi alueelliset riskitekijät.

Alueellinen rahoitus lasketaan vuosittain uusimmilla tilastotiedoilla vastaamaan muutoksia kunkin alueen palvelutarpeessa ja muissa olosuhdetekijöissä. Hyvinvointialueelle myönnetty laskennallinen rahoitus tarkistetaan jälkikäteen vuosittain vastaamaan valtakunnallisesti toteutuneita kustannuksia. Näin varmistetaan, että laskennalliset kustannukset eivät erkane todellisista kustannuksista. 

Jälkikäteistarkistuksena lisättävä rahoitus ei kohdennu alueille, joilla on ollut kyseisenä vuonna suuria alijäämiä, eivätkä rahoitusmallin mukaiset säästöt kohdistu samoille hyvinvointialueille, jotka tekevät säästötoimenpiteitä. 

Rahoitusmalli ei ota riittävästi huomioon alueiden toiminnan aloittamisen ja inflaation kokonaisvaikutusta hyvinvointialueiden kustannuksiin. Merkittävä osa alueiden kustannuksista muodostuu henkilöstökustannuksista, joihin tuli merkittävä nousu ensin palkkaharmonisaation myötä.

Sitten vielä päälle tulivat sinänsä perustellut, mutta yleistä ansionnousua korkeammat sosiaali- ja terveysalan palkankorotukset. Tietojärjestelmiin tarvittiin merkittäviä muutoksia ja investointeja, joita rahoitusmalli ei myöskään huomioi, eikä Marinin-Saarikon hallitus kannustanut yhtenäistämään tietojärjestelmiä ennen hyvinvointialueiden toiminnan aloittamista, vaan yritti ratkaista ongelmia tapansa mukaan hankalien päätösten tekemisen sijasta jakamalla rahaa ja siirsi edeltäneen kuntapohjaisen mallin moninaiset järjestelmät ongelmineen hyvinvointialueiden riesaksi.

Hyvinvointialueiden rahoituksen tason tarkistaminen tähän tarkoitukseen erikseen säädetyllä hyvinvointialueindeksillä johtaa selvästi todellisen kustannustason kasvua alhaisempaan rahoitustason nousuun, eli indeksi ei kuvaa kattavasti eikä oikealla tavalla hyvinvointialueiden todellista kustannuskehitystä.

Edellinen hallitus hukkasi toimillaan uudistuksen säästöpotentiaalin ja jätti seuraajilleen ja hyvinvointialueille perinnöksi pahenevat ongelmat entistäkin korkeammilla kustannuksilla.

Nähtäväksi jää riittävätkö nykyisen hallituksen korjaustoimet pelastamaan hyvinvointialueuudistuksen kokonaisuuden. Joustoja alueiden alijäämään kattamisvelvoitteeseen ei ole odotettavissa.