Perussuomalaisten lähivaalit 2025 ohjelma – on julkaistu.

Perussuomalaisten kunta- ja aluevaaliohjelma – lähivaalit 2025 – on julkaistu

PSkuntavaaliohjelma2025-2025-01-26-15_08_00.pdf

Ohessa muutamia nostoja:

Saatavilla oleva, laadukas ja kohtuullisesti maksukyvyn mukaan hinnoiteltu hoito on välttämätöntä. Pitkät välimatkat ja katvealueita omaava palveluverkko yhdessä valtiontalouden heikon tilanteen kanssa tekevät tehtävän vaikeaksi. Kohtuullisen lopputuloksen saamiseksi on tehtävä kompromisseja.

Pienin, mutta määrätietoisin askelin alueiden asukkaiden on mahdollista saada tyydyttävä perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja hoivapalvelut. Se voi edellyttää matkustamista palvelun perässä tai asiointia puhelimitse tai internetin avulla, myös liikkuvia palveluita tulee edelleen kehittää.

Hyvinvointialueiden rahoitus perustuu kriteereihin, jossa mm. sairastavuus on keskeistä. Muun muassa diagnoosien kirjaamisen epätarkkuudet ja alueelliset vaihtelut ovat ongelmallisia. Rahoitusmallia tulee edelleen kehittää ja palkita enemmän ennaltaehkäisevästä työstä.

Julkisen sektorin järjestämisvastuuta on kevennettävä tulevaisuudessa. Yksityinen sektori on saatava mukaan palveluntuottajana. Tämä edellyttää riittävää kilpailua, yksikkökustannusten vertailtavuutta ja hankintaosaamisen vahvistamista.

Tarvitaan yli puoluerajojen ja hallituskausien tehtävää pitkäjänteistä sekä johdonmukaista työtä, jotta voidaan turvata ihmisille lakisääteiset palvelut ja kustannuksia saadaan hillittyä. Alueet tekevät päätöksiä itsenäisesti, mutta valtio tukee ja ohjaa alueita. Legitimiteetti valtion ohjaukselle syntyy rahoitusvastuusta.

Hyvinvointialueiden välillä on merkittävää palvelukohtaista vaihtelua. Haasteena on alueiden autonomian ja yhdenvertaisten palveluiden turvaamisen suhde. Järjestelmä ei välttämättä muutu riittävän nopeasti alueellisesti ja kansallisesti toimintamalleiltaan yhtenäiseksi.

Hoitohenkilöstön riittävästä kielitaidosta tulee varmistua ennakkoon esim. kielikokeella, jotta työ sujuu sekä verbaalisesti että kirjallisesti. Näin ehkäistään työntekijöiden kuormittumista eikä vaaratilanteita pääse syntymään.

Omalääkärimallia on syytä kehittää kohti perhelääkärimallia. Perhe on kokonaisuus, jossa ongelmat ovat enemmän tai vähemmän yhteisiä. Puolisot osallistuvat usein jo nyt lääkäritapaamisiin ja auttavat kotona parhaansa mukaan. On myös terveydenhoidon näkökulmasta tärkeää, että lääkäri tuntee perheenjäsenten terveydentilan ja toimintakyvynesimerkiksi sellaisissa kotitalouksissa, joissa henkilö on puolisonsa omaishoitaja.

Pelastuspalvelut toimivat hyvinvoinnin konkreettisessa etulinjassa. Pelastuspalveluille ei ole nykyisin korvamerkitty rahoitusta hyvinvointialueille. Tilanne on toistaiseksi siedettävä, mutta jatkoa ajatellen rahoituksen varaaminen erikseen pelastuspalveluille takaisi, että jokainen hyvinvointialue hoitaa pelastuspalveluiden riittävän rahoituksen.

Keskeinen haaste on, miten tarpeen vaatiessa resursseja henkilöstöstä kalustoon pystytään siirtämään sujuvasti muilta toimialoilta väestönsuojelun tarpeisiin. Tässä asiassa viranomaisyhteistyön syventäminen on tarpeen.

Kömpelöt järjestelmät ja tilkkutäkkimäiset kirjaukset tekevät potilaan tietojen tarkastamisen vaikeaksi, jolloin hoitohenkilöstön tehokasta työaikaa kuluu tarpeettomasti kirjaamisiin. Samalla ne vaikeuttavat esimerkiksi sosiaalihuollon ja terveydenhuollon yhteistyötä ja tiedonvaihtoa. Kansalaisten pitää olla oman oikeusturvansa takia helppoa tarkastaa omat tietonsa. 

Hyvinvointialueilla tulee olla  valmiudet määritellä hankittavien ja käytettävien tietojärjestelmien ominaisuuksia ja laajennusmahdollisuuksia. Alueiden tulee tehdä yhteistyötä muiden alueiden kanssa ja hankkia tulevaisuudessa keskenään toimivat tietojärjestelmät.

Lastensuojelun vähäisten resurssien painopiste pitää saada perheille annettavaan varhaiseen tukeen haasteellisissa tilanteissa. Huostaanoton tulee olla aidosti viimesijainen keino. Erityishoitopaikkoja tulee olla tarjolla riittävästi väkivaltarikoksia tekeville ja huumeita käyttäville nuorille. 

Päättäjien tulee olla erityisen kiinnostuneita niistä alueista, joilla on lastensuojeluun liittyviä kuluja paljon. Tarvittaessa tulee kriittisesti tarkastella syitä, jotka tuottavat esimerkiksi huostaanottoa normaalia enemmän.

Sosiaalialalla kaikkia työntekijäryhmiä ei ole riittävästi saatavilla, mikäli lainsäädäntö ei mahdollista sijaisten käyttöä, mutta työkuorma kasvaa, lopputulos on kestämätön niiden ammattilaisten kannalta, jotka siitä joutuvat selviämään. Kelpoisuusvaatimusten selkeyttäminen ohjaisi sosiaalihuollon ammateissa tarvittavan koulutuksen sisällön kehittämistä vastaamaan entistä paremmin työelämän muuttuvia tarpeita.

Sosiaalialanpalvelujen tuottamisen ongelmat ja sosiaalipalveluihin kohdistunut negatiivinen julkisuus heikentävät sosiaalialan vetovoimaa.