Miten rakennetaan hyvin toimiva hyvinvointialue?

 

Hyvinvointialuejohtaja vastaa aluehallituksen toimialojen toiminnasta sekä johtaa ja kehittää toimintaa aluehallituksen alaisuudessa. Hän on yleisjohtaja. Hyvinvointialueen johtajan koulutus- ja työtausta voi olla sosiaalityön, hoitotyön tai lääketieteen alalta sillä edellytyksellä, että hänellä on vahva johtamisosaaminen. Perusoletuksena helposti pidetään, että hyvinvointialuejohtajan tulisi olla hoitotyön tai lääketieteen asiantuntija. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla, vaan hän voisi yhtä hyvin olla sosiaalityön tai pelastusalan asiantuntija. Merkityksellistä on, että henkilöllä on riittävää ymmärrystä  hyvinvointialueen kaikista toiminnoista ja kykyä johtaa niin, että toiminnasta saadaan rakennettua sellainen kokonaisuus, mikä näyttäytyy alueen asukkaille joustavana ja saumattomana toimintana.

Sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskeva laki määrää järjestämisvastuusta, että sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisessa on oltava monialaista asiantuntemusta, joka tukee laadukkaiden ja turvallisten palvelujen kokonaisuutta, eri ammattiryhmien yhteistyötä sekä hoito- ja toimintakäytäntöjen kehittämistä.

Hyvinvointialueen johtaminen vaikuttaa työvoiman saatavuuteen ja pysyvyyteen, tuottavuuteen, laatuun- ja kustannustehokkuuteen sekä työn kehittämiseen,  tulosten parantamiseen ja ylläpitämiseen. Asiasta on olemassa vahvaa tutkimusnäyttöä.

Hallintosääntö tulee olemaan hyvinvointialueen hallinnon ja toiminnan keskeinen ohjausväline. Jokaisella hyvinvointialueella on oltava hallintosääntö, jonka sisältöä määrittelee  hyvinvointialuelain 95 §. Hyvinvointialueen hallintosäännössä määritellään johtamisjärjestelmä, toimielimet sekä tehtävien ja toimivallan jako eri toimielinten välillä. Hallintosäännössä annetaan määräyksiä hallinnon ja toiminnan järjestämiseen liittyvistä asioista ja määritellään hyvinvointialueen toimielin- ja viranhaltijarakenne sekä niiden väliset toimivalta- ja vastuusuhteet.

Hallintosääntö tulee määrittämään toimivaltasuhteet. Hallintosäännössä määritellään millainen budjettivastuu annetaan hyvinvontialueen virkamiehille. Toisin sanottuna, mitä suurempi budjettivastuu virkamiehille suodaan sitä suurempia päätöksiä koskien esimerkiksi yksiköitä tai työntekijöitä virkamiesten on mahdollista päättää itsenäisesti.

Hyvinvointialueiden toiminnan käynnistämisessa on erityisen tärkeää työntekijöiden riittävä kuuleminen, jotta voidaan varmistua käytännöntyön tekemisen tapojen ja prosessien toimivuudesta jatkossa. Henkilöstön asiantuntemuksen osallistaminen kehittämisessä auttaa myös tunnistamaan tärkeimmät kehittämisen kohteet.

Hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien valtionrahoituksen perusteeksi on suunniteltu otettavan käyttöön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kerroin eli HYTE-kerroin. HYTE-kertoimen tavoitteena on kannustaa hyvinvointialueita huolehtimaan tarpeenmukaisesta ehkäisevästä työstä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Ennalta ehkäisevä- ja edistävä työ sosiaali- ja terveydenhuollossa on ensiarvoisen tärkeää, jotta sosiaali- ja terveydenhuollon menojen kasvua saadaan hillittyä ja väestön hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä ylläpidettyä ja edistettyä.

Tärkeä kysymys on, millä tavoin saadaan tuotettua parhaat mahdolliset palvelut asukkaille? Entä miten voidaan toteuttaa sotepalvelujen integraatio parhaalla tavalla sekä kuinka mahdollistaa asukkaiden vaikutusmahdollisuudet?

Mielestäni hyvinvointialueen asukkaiden ääni tulee saada kuuluviin. Esimerkiksi asukkailta voidaan kysyä, millaiset palvelut tulee sijaita mahdollisimman lähellä ja mitä palveluita voisi olla sijainniltaan kauempana. Kun tilannetta pohtii tätä kautta voi käydä ilmi, ettei terveysasema olekaan tärkein juttu vaan vaikkapa se, että pääsee helposti laboratorioon tai hammashoitoon. Palvelut voisivat tulla myös asiakkaan luo. Perhelääkärimalli tai terveys- ja sosiaalihuollon palvelubussi voisivat olla selvittämisen arvoisia vaihtoehtoja.

 Usein keskustelunaiheeksi on noussut palveluihin matkustamisen hankaluus. Julkisilla liikennevälineillä tutkimuksissa tai lääkärissä käynti saattaa ottaa kokonaisen päivän. Tähän liittyen hyvinvointialueen tulee olla aktiivinen ja tehdä yhteistyötä kuntien sekä liikennöitsijöiden kuten HSL kanssa. On kohtuutonta vaatia, että ikääntynyt, sairas tai vaikkapa liikuntarajoitteinen käyttää kokonaisen työpäivän verran matkustaakseen päästäkseen palvelun luo. Kelan tukemana on myös mahdollista saada kuljetus, mutta joissakin tilanteissa sekin saattaa olla taloudellisesti liian suuri taakka maksaa. Pienituloiselle matkustamisen kustannukset eivät saa olla este hoitoon hakeutumiselle! 

Keskustelu hyvinvointialueesta on paljolti terveydenhuoltokeskeistä, mikä on sinällään ymmärrettävää. On kuitenkin tärkeää muistaa, että hyvinvointialue on paljon muutakin kuin terveydenhuolto.  Kuntien vastuulta hyvinvointialueille siirtyy sosiaali- ja terveydenhuolto, pelastustoimi sekä eläinlääkäripalvelut. Hyvinvointialueen työntekijöiksi siirtyvät myös kuntien opetustoimesta opiskeluhuollon kuraattorit ja psykologit. Lisäksi kunnan tukipalveluissa työskentelevä työntekijä siirtyy hyvinvointialueen palvelukseen, jos hänen tehtävistään kohdistuu vähintään puolet kunnan sosiaali- tai terveydenhuollon tai pelastustoimen palveluihin.

Tarvitsemme monialaista yhteistyötä toimivan hyvinvointialueen luomiseksi. Monialaista yhteistyötä on mahdollista tehdä aidosti, kun  lisäämme ymmärrystä toistemme työn sisällöistä yli ammattirajojen. Tavoite on kuitenkin kaikilla sama: hyvinvointialueen asukkaiden hyvinvoinnin ylläpito ja lisääminen sekä hyvin tuotetut palvelut.

Hyvinvointialue tarvitsee tuekseen myös muita toimijoita. Kunnat, yksityiset palveluntuottajat sekä kolmas sektori ovat merkittävässä roolissa toimivan kokonaisuuden rakentamiseksi.